sunnuntai 13. marraskuuta 2016

























Musta kissa vietti villiä ja vapaata elämää, kunnes tuli lumi ja pakkanen ja joku ystävällinen ihminen vei sen eläinsuojeluyhdistyksen kissatalolle.

Nyt on kissa kotona, seikkailu päättyi onnellisesti tällä(kin) kertaa.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016




älä anna tuulen tarttua liian kovasti talosi räystääseen
jätä ikkunaan rako päivänsäteelle
silti niin pieni
ettei viima mahdu sisään

leivo mulle purjo-kinkku-papaija piirakkaa 
siitä minä tykkään
tuoksusta ja mausta

siten mä pysyn sun luona
ja suojelen sun varpaitas
kohmeisella lattialla
talven alla

ajan patinaa poskipielessä
ajan alku kurkistaa hampaan välistä
anna mun olla
se sanoo
ja nojautuu pieleen

(Siivosin laatikoita. Löytyi ystävien tervehdys parinkymmenen vuoden takaa.)

sunnuntai 23. lokakuuta 2016





Ketun kynsistä selvinnyt Milli-kana pudotti pyrstösulkansa, järkytyksestä ehkä. 
Se sai kaveriksi kolme nuorta kanaa. 

(Kuvat ovat kaameita tablettikuvia, pahoittelut. Tietokone ei halua enää harrastaa kameran valokuvien siirtelyä.)





sunnuntai 16. lokakuuta 2016




Metsässä hiipi se hiljainen kettu... 
ja yhtenä päivänä se vei Kieku Karkki Pärssisen, Kanelin ja Rusina-Mollan. 


sunnuntai 9. lokakuuta 2016



Koleus hiipii nurkkiin. Ja lukit. Pian kai hiiretkin. 
Musta kissa on pitkään ollut karkuteillä, vain pikku kissa päivystää. 

sunnuntai 2. lokakuuta 2016





























Vähän haravointia, kompostin tyhjennystä, omppujen keräämistä.

Mietin, että olisi hienoa osata seistä päällään.
Kuopuksen neuvo:
-No ensin sun täytyy seistä käsillä ja sitten vaan ottaa kädet pois.

Helppoa?